Haaveilen hyvännäköisistä bikineistä upean vartalon päällä. Jospa saisin tuota miinusta aikaiseksi painooni, niin ehkäpä joskus olisin tyytyväinen itseeni rannalla.

Mies on selvästi edelleen pahoillaan ja sietääkin olla, mua kun asia vaivaa ihan jatkuvasti. Eilen hän piirsi tietokoneen taustakuvaksi rakkaudentunnustuksen ja häipyi vähin äänin pois huoneesta - yllätys oli sitten odottamassa koneella kun menin sitä sammuttamaan.

Eilen söin lounaaksi omenan, banaanin ja kanapussikeiton (joista jälkimmäisessä on kyllä turhia kaloreita, mutta se on HYVÄÄ!) ja illalla otin taas pari siivua leipää, kun nälkä yllätti. Pelkkä hedelmädieetti kyllä veisi painoa nopeammin, muttei musta taida olla niin kovaan itsekuriin.

Joku tuolla kommenteissa kyseli, olinko ennen miehen kommenttia tyytyväinen painooni. En ollut, mutta toisaalta en tiennyt sen olevan niin suuri ongelma läheisilleni. Yritin kyllä vähän laihduttaa, mutta huonoin tuloksin. sain aina pari kiloa pois ja sen jälkeen ne paukahtivat takaisin sorruttuani mässäilyyn. Olen aina tuntenut oloni epämukavaksi vähissä vaatteissa, sillä mielestäni olen aina seurueen lihavin ja rumin. Tosin teininä kärsin ainakin jonkinasteisesta syömishäiriöstä, sillä jouduin käymään säännöllisesti punnituksena terveydenhoitajan luona: jos paino oli tippunut tai pysynyt samana (noin 50 kg), niin tuli puhuttelut.
Nyt on vähän sama tilanne, mutta ääripää: tosin ihan puhutteluja en sentään saa enää.

Tänään menen tutustumaan kuntokeskukseen, jota harkitsen. Eipä kai se läski vain ruokaa vähenemällä lähde, pitää vähän treenatakin.