Kuvittelin, että olin jo päässyt mieheni laukoman laihdutustoiveen yli. Kun eihän se ollut kuin vieno pyyntö, eikä siihen sisältynyt mitään ilkeilyä tms. Ihan totuudenmukainenkin se oli, olenhan sentään paisunut ja nykyään kaukana unelmakropasta. Mutta silti alkoi eilen taas illalla itkettää. En jaksanut taas jauhaa miehelle aiheesta, vaan menin kaikessa hiljaisuudessa makkariin ja nukahdin. Aamulla oli taas jo parempi olo.