Tässä pari kuvaa nykytilanteesta. Mielestäni olen pullea, mutten kai sentään mikään ihan kauhean läski. Viitisenkin kiloa tekisi kai jo ihmeitä?

Ihan hedelmillä en ole kyllä elänyt, kuten ehkä painonpudotuksestanikin voitte päätellä. Lounaaksi tosin nautin eilen raejuustoa + pestoa sekä omenan, mutta illalla piti syödä jo leipää ja karjalanpiirakka iltapalaksi (jälkimmäistä en olisi kyllä saanut ottaa, siinä on ihan liikaa turhaa energiaa). Tänään aamulla söin puuroa, koska oli törkeä nälkä. Hmmm... Itsekuri on koetuksella, sillä rakastan ruokaa ja herkuttelua. Mutta toisaalta tahtoisin olla kaunis.

Se on positiivista, että nyt painoni on kuitenkin jo vähemmän kuin silloin, kun mieheni pyysi laihduttamaan.

Meillä ei ole ollut keskenään nyt mitenkään erityisen romanttista, sillä ei todellakaan tee mieli rakastella hänen kanssaan, koska tiedän hänen mielipiteensä vartalostani. Kuvittelin aiemmin, ettei hän kiihkoissaan varmasti huomaa huolehtia liikakiloistani - nyt uskon täysin päinvastaista. Enkä voi itse enää rentoutua, kun kuvittelen hänen kokoajan mielessään miettivän, kuinka ihrapeppuni höllyy yms. Yritäpä siinä sitten tuntea itsesi seksikkääksi. Nope, ei onnistu. Ei mitenkään.

Mies saa nyt siis luvan odottaa tai lähteä lätkimään. Prkl.