Joku tuolla ihmetteli, miksi ihmeessä menimme naimisiin. Me kyllä rakastamme kovasti toisiamme ja elämä on muuten ihanaa, mutta tämä laihdutussysteemi varjostaa arkeamme aika reippaasti. Välillä tuntuu, että inhoamme molemmat vartaloani yli kaiken. Hän ei ole suoraan niin sanonut, mutta mitä muuta laihdutustoiveet voisivat tarkoittaa? Miksi muuten hän heittäisi "ruokaa" roskiin? Hän pitää minua yhtä inhottavana kuin itsekin pidän tällä hetkellä.

Se, että suhteessamme on yksi paha ongelma, ei ole mielestäni vielä syy sen lopettamiseen. Olemme olleet toisiemme parhaat ystävät jo kymmenen vuoden ajan, joten tuntuu mahdottomalta ajatukselta lähteä kävelemään vain siksi, että olen hänelle liian lihava.

Mutta tästä kaikesta huolimatta ymmärrätte varmaan, että loukkaahan se, kun rakkaani yllättäen kiskaisee maton alta pois. Sinä hetkenä ymmärsin, etten olekaan hänen silmissään välttämättä kovinkaan ihmeellinen ja ainutlaatuinen - hän ei katsokaan minua ja vartaloani vaaleanpunaisten linssien läpi. Hän huomaa jokaisen ylikilon, jokaisen selluliittimuhkuran ja kaikki muutkin inhottavuudet, joista luulin aiemmin kärsiväni vain itse.