Ihan kuin meidän suhteeseen olisi tullut syksy. Me vain olemme, emmekä juurikaan saa aikaiseksi sen enepää yhdessä. Jotenkin olen myös menettänyt kiinnostuksen häneen seksuaalisesti, johtuu vissiin siitä laihdutustoiveesta. Nyt huomaan pieniä hänessä ärsyttäviä asioita, joita en ennen edes noteerannut. Tai menee meillä ihan jees, mutta liian tasaista on.

Tuntuu, että nykyään vietän enemmän aikaa kuntoilemassa kuin hänen kanssaan. Ja mikä pahinta, en ole siitä kovinkaan pahoillani :( Mies kyllä yrittää, sanoo kaunokaiseksi ja enkeliksi, mutta silti jotain puuttuu. Minäkin yritän, hakeudun syliin ja sanon jotain kivaa, muttei me koskaan saada aikaiseksi enempää. Sanoin sen jo ennen ja sanon vielä kerran: me vain ollaan. Todellinen kuherruskuukausi.

Tänään menen illalla taas tanssimaan. Mikään kova hiki siinä hommassa ei kyllä tule, mutta saanpahan ainakin myönteisiä asioita elämääni lisää. Sieltä tunnilta lähtee aina hymyillen ja saunassa lojuminen sen jälkeen on jokseenkin parasta tietämääni hemmottelua.