Nyt alkavat kiireet hiljalleen helpottaa ja pääsen tänne taas kirjoittelemaan. Hektisen vaiheen takia liikuntakin jäi viikoksi vähän vähäiselle, mutta eilen aloitin jälkeen säännöllisen treenaamisen. Kävin ensin polkemassa hetken kuntopyörällä ja sen jälkeen olin tunnin tanssitunnilla, oli ihan jees, vaikken ohjaajasta oikein välittänytkään. Nyt otan jälleen myös kävelylenkit muun liikunnan oheen, vaikkei se mikään kuluttavin liikkumismuoto olekaan.

Huomenna ajattelin mennä sykettä reippaasti kohottavaan jumppaan, tänään käyn vain kävelylenkillä.

Miehen kanssa menee just nyt jotenkin tosi hyvin, ei olla enää puhuttu mun liikakiloista. Sen sijaan hän on saanut ystäviltään kyselyitä, miksi on niin laiha ja syökö koskaan mitään. Jotenkin hullulla tavalla olen iloinnut niistä, sillä mieheni alipaino on hänelle melkein samanlainen ongelma kuin mulle mun ylimääräiset kilot. Ei hän siis mikään anorektinen ole, mutta luonnostaan tosi hoikka (178 cm, n. 68 kg).

Tänään mun hyvin arvostelevainen työkaverini sanoi, että näytän tosi hoikalta. Jes! Hassun päivän kyllä valitsi kehuilleen, sillä mietin aamulla, kehtaanko tulla näin tiukoissa houkuissa töihin. Ilmeisesti säkkiin pukeutuminen ei siis laihduta vaan muotoja saa jonkin verran näyttääkin.

Pitäisipä muuten taas kaivaa mittanauha esille ja tarkastella, onko vyötäröni yhtään kaventunut. Lisäksi ajattelin mennä jälleen mittauttamaan rasvaprosenttini, sillä sen kehitys kiinnostaa todella. Painoahan multa kun ei ole erityisemmin lähtenyt, mutta jotenkin on vähän kiinteämpi olo.

Sain muuten tällaisen Ellalta (http://ellaunikko.vuodatus.net/), kiitos!