Kirjoitusmotivaatio on kadonnut jonnekin, sillä nykyään laihduttaminen ei ole ihan päällimmäisenä ajatuksissa. Mutta silti aina välillä tekee mieli postata tänne jotain. Erityisesti näin, kun taas jotain on tapahtunut.

Näin nimittäin eilen taas unta siitä, että olen lihava. Tai lähinnä siitä, etten kelpaa tällaisena tuolle miehelle. Kerroin asiasta hänelle aamulla ja vastaus oli, ettei homma mene niin. En tosin saanut halausta tai muutakaan pientäkään lohdutusta, vaan tuon toteamuksen ainoastaan. Enpä silti sellaista lähtenyt kalastelemaankaan.

Eilen kävimme leffassa, piti olla vähän kuin treffit. Oli ihan kivaa kyllä ja käveltiin teatterillekin käsikkäin. Mutta kotiintulomatkalla mies onnistui KAKSI kertaa puhumaan mun päälle, vaikkei matkaan mennyt kuin ehkä vartti. Olin ärsyttävä ja huomautin molemmista, sillä tuollainen käytös osoittaa mun mielestä sen, että hän ajattelee omien sanomistensa olevan mun sanomisia tärkeämpiä.

Ihan ihmeellistä, mutta koko mies on alkanut ärsyttää mua. Tai rakastan häntä kyllä edelleen, mutta sen jälkeen, kun hän kommentoi mun kiloja, olen alkanut löytää myös hänestä virheitä. Ei hyvä käänne, ei yhtään.

Eteenpäin silti porskutellaan yhdessä, ehkä tämä kaikki on vain ohimenevää.

Liikuntaa olen muuten harrastanut oikein mukavasti ja erityisesti tanssiin olen jäänyt ihan koukkuun. Itsetunto on alkanut parantua, kun olen alkanut pärjätä tunneilla ja koreografioissa. Kilot tosin ovat suunnilleen samoissa lukemissa kuin rumban aloittaessani, sillä olen syönyt ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä, joo, mä tiedän.