Kiitos kommenteistanne, kanssasisaret ja muutkin. On hienoa tietää, että jossain on muitakin saman ongelman kanssa painivia.

Eilen mies yllätti positiivisesti mennessäni kotiin. Pöydällä odotti joku ruukkukukka (ei ole mitään hajua lajista), sain halauksen ja anteeksipyynnön. On kuulemma niin pahoillaan siitä, että pyysi mua laihduttamaan. Toki tiedän, että hän haluaa mun olevan pienempi. Mutta tuntuu ihan hyvältä, että hän ainakin jollain asteella ymmärtää, että satutti mua pahasti kuitenkin.

Just nyt tuntuu, etten mä niin läski ole kuin luulen. Toisaalta eilisellä firman reissulla yksi työkaveri (naispuolinen) nojasi humalapäissään mun olkapäähän ja sanoi syliäni parhaaksi mahdolliseksi. Siihen toinen sitten kommentoi jotain "pehmeän sylin mukavuudesta". Jep. Olen siis pullea työkavereideni silmissä.

Tykkäisin taas kääntää katseita kuten kymmenisen kiloa sitten. Lisäksi haluaisin näyttää kaikille mua pulleana pitäville, että voin olla myös hemaisevan näköinen beibe.

Eilen en mennyt pyörällä töihin, sillä sateessa pyöräileminen ahdistaa. Niinpä illalla sitten ensin leikkasin nurmikon hyvinkin rivakasti ja lähdin sen jälkeen vielä myöhään illalla hölkkäämään koiran kanssa. Hiki tuli, eli ihan jees! Tänään tulin pyörällä, vaikka sadetta on luvattukin: mielummin kastun aina välillä kuin olen ikuisesti lihava.

Dieetti jatkuu ja tänään ajattelin nauttia lounaaksi joko hedelmiä ja raejuustoa tai salaattia. Saapi nähdä, mihin lounastunti mut kuljettaa.

Ps. Saattaapi olla, että laitan tänne jotain kuviakin. Niistä on sitten helppo seurata, pienennynkö yhtään vai huijaako vaaka.