Olenpas "tehokas" laihduttaja, sillä eilen leffaa katsoessani napostelin popcorneja (tosin ne olivat sentään 50 % vähärasvaisempia kuin tavalliset popparit) ja jätskiäkin vedin (kasvirasvajädeä). Pahapaha minä. Joskus pitää kuitenkin vähän hemmotellakin itseään, ehkä...

Tänään menen sinne koordinaatiota ja liikkuvuutta kasvattavaan jumppaan. Otan sykemittarin jälleen mukaan ja odotan mielenkiinnolla, kuluuko kalorit sellaisessa touhussa.

Viikonloppuna on luvassa reissu pois kotoa, mutta koitan syödä sielläkin järkevästi. Liikkumaan en toin oikein pääse, ellen sitten ota lenkkareita ja juoksukuteita mukaan. Ehkäpä pitäisi.

Sanoin miehelle eilen, että mulla ei ole sen lähellä enää yhtään kaunis olo. Siihen hän sitten sanoi, että olen maailman kaunein nainen ja erityisen ihana hymyilessäni. Hyvä yritys häneltä, mutta kehut kalastelun ja läskikommentin jälkeen eivät tunnu jotenkin uskottavilta. Taisin kuitenkin saada hänet ymmärtämään, että tyttöystävää ei voi pyytää laihduttamaan ja sen jälkeen jatkaa elämää yhtä onnellisina kuin ennenkin. Hän rakensi välillemme muurin, joka pienenee hiljalleen jokaisen kilon ja sentin myötä.