Olittepas te innostuneet kommentoimaan, kiitoksia! :)

Mieheni laihdutuspyyntöä en ehkä kuitenkaan luokittelisi henkiseksi väkivallaksi, sillä hän ei esimerkiksi huomauttele mulle enää läskeistäni eikä ilkeile muutenkaan esimerkiksi syödessäni. Se olisi henkistä väkivaltaa. Toki hänen kommenttinsa satutti niin, että sydän muuttui hetkeksi mustaksi ja kääntyi ylösalaisin. Ennallani en ole vieläkään, mutta minkäs teet. Mutta vaikka tuo kommentti satutti enemmän kuin mikään kommentti koskaan, ehkä hänellä oli kuitenkin oikeus sanoa se. Kyllä kai minuakin häiritsisi, jos hän paisuisi jatkuvasti ja olisi nyt vajaa 30 kg painavampi kuin tavatessamme. Tosin en ole varma, kun ei ole sellaista tilannetta tullut eteen. Näh, en tiedä - ihmissuhteet ovat vaikeita ja naisen ylikiloista huomauttaminen tuskin tekee kenenkään itsetunnolle tai parisuhteelle hyvää.

Rakentelen hiljalleen palasia kokoon. Jos onnistun kiinteytymään, voin olla hänen kanssaan onnellinen.

Tämänpäiväinen jumppa on nyt takana ja kylläpäs se tekikin hyvää. Rauhallisuudestaan huolimatta tunnin aikana kului 385 kaloria (on sekin jotain) ja keskisyke oli 125. Ihan kivaa vaihtelua se oli hikijumppapomppimisen ja steppaamisen tilalle, tosin niitä aion harrastaa jatkossakin liikkuvuutta kasvattavaa treeniä enemmän.