Sitouduin eilen kuntokeskukseen vuodeksi. Ymmärsin nimittäin, ettei kropastani tule nättiä vain syömistä vähentämällä - liikunta ja ruokavalio toimivat vain yhdessä. Niinpä eilen treenasin lämmittelylaitteessa reilut 40 min sykettäni nostaen (sellaisessa, jossa sekä jalat että kädet vispaavat vimmatusti kuin juostessa - nimeä en tiedä). Ja koska mulle tehdään saliohjelma vasta ensi viikolla, treenasin salin puolella satunnaisesti hieman käsi- ja selkälihaksia.

Tänään menen todelliseen sykennostojumppaan, jossa tulee KUUMA. Se, jos mikä, on tehokasta!

---------- lisäys -------------------------------

Nenna tuolla kommenteissa kyseli, olenko lihonut suhteemme aikana. Vastaus on: kyllä ja tosi paljon! Aloimme seurustelemaan ollessani 13-vuotias ja vajaa 50 kg:n painoinen. Yläasteella paino oli nipinnapin 50 kg ja koska pituutta oli 173 cm silloinkin, jouduin käymään terveydenhoitajalla punnituksissa. Hän varmisti, ettei paino laske ja vikisi, jos söin liian vähän. Kymmenessä vuodessa painoa on tullut tasaisesti lisää ja ikävää kyllä, ainakin yhden lapsen verran! Tiedän, että tuo aiempi painoni (50 kg) on aivan liian kaukana nykyisestä painostani enkä siihen enää pyrikään. Toisaalta vajaa 30 kg lisää suhteemme aikana tuntuu varsin ällöttävältä määrältä. Toivon silti, että mieskin ymmärtää, etten voi mitenkään enää olla samankokoinen kuin varhaisteininä. Ei hän onneksi ihan sitä vaadikaan, kunhan pääsisin näistä hyllyvistä osistani eroon.

Koen silti, että olin kauneimmillani tuolloin, jolloin lonkkaluut paistoivat vaatteiden läpi ja vartalossa ei ollut juurikaan mitään ylimääräistä. Nyt olisin kyllä erittäin tyytyväinen 70 kg:n painoisena ja supertyytyväinen 65-kiloisena.