Eilen keittiössä oleskellessamme mieheni sanoi, että olisi mukavaa, jos laihtuisin. Niinpä, olisihan se. Vihaan vartaloani ja ällötän itseäni. Mutta se, että rakkain ihminen maailmassakin inhoaa sitä, tuntui todella pahalta. Jotenkin kuvittelin, että ainakin hän rakastaisi minua ja jokaista kurviani. Kuinka väärrässä sitä voi ollakaan.

Itkin koko eilisen illan, kun otti niin paljon päähän.

Olen yrittänyt laihduttaa pisteitä laskemalla, mutta itsekuri ei riitä siihen pitkäksi aikaa ja sorrun aina mässäilyyn. Niinpä nyt yritän sitten laihtua määrittelemällä jo etukäteen, mitä ruoka-aineita saan syödä. Syön vain ja ainoastaan hedelmiä ja vihanneksia - en mitään muuta. Lisäksi liikun.

Tänään poljin töihin (matkaa noin 10 km) ja söin yhden omenan. Lounaaksi voisin syödä banaanin ja illaksi vielä omenan.

Olisipa kivaa olla kaunis.