Minä täällä taas hei. Edelleen tuhtina tyttönä. Nyt painoa tasan 80 kg, ehti se jo käväistä tuolla 81,4 kilogrammassakin. Kun pidin taukoa kirjoittamisesta, pidin myös vähän ruokavalion kyttäämisestä, mutta nyt taas uudella uholla eteenpäin. Kaloreita laskeskelen ja yritän kutistua.

Se, miksi kirjoitan taas tänne, johtuu miehestä. Nimittäin intohimo meidän kahden välillä on kuollut täysin. Lähinnä se näkyy siinä, ettei hän halua meikäläistä. (Sivukommentti: seksiä saan kun teen aloitteen, tosin silloinkin miestä joutuu aikalailla herättelemään, joskus se jopa lopahtaa kesken leikin).

Rakkaus ei ole kai minnekään kuollut, yhdessä on ihan mukavaa. Välillä tosin tuntuu, että elämme lähinnä kämppisasteella. Ollaan yhdessä, kun mitään isoa ongelmaa ei ole. Tai no, onhan se iso ongelma, että hän pitää vaimoaan epämiellyttävänä ja rumana valaana, muttei sentään mitään pettämiseen tai perheväkivaltaan rinnastettavaa. Välillä havahdun pohtimaan, pitäisikö oikeasti lähteä ja koittaa löytää mies, joka rakastaisi mua ihan minkä kokoisena tahansa. Ja sitten taas alan miettiä toisen hyviä puolia ja elämää, joka me ollaan rakennettu yhdessä. On koti, yhteiset elukat… Tunteitakin löytyy, vaikka niiden taso vaihteleekin aika paljon.

Eilen menin suihkun jälkeen sohvalle pitsiyöpuku päällä makoilemaan miehen lähelle ja yritin kääntää kroppani parhaat puolet esille. Siinäpä sitten kuin vahingossa poseerasin ja odotin, että mies olisi huomannut ja lopettanut netissä surffailun. Kyllähän se välillä vilkaisi, mutta sitten taas käänsi kylmästi selän ja jatkoi touhujaan. Ei sitä vaan kiinnosta. Odotin, että olisi edes kääntynyt istumaan muhun päin tai – vielä hienompaa – tullut vierelle. Mut ei. Lopulta vaan nousin ja menin nukkumaan sanomatta sanaakaan. Ehkä se huomasi mun lähtemisen jonkun tunnin kuluttua.

Tänään aamulla mainitsin asiasta. Ja sanoin, että harmitti, kun toinen ei yhtään reagoinut, vaikka makasin hänen edessään puolialastomana. Vastaus oli, että niinhän sä aina teet. (??!?!?!). Sen jälkeen sanoin, että ihmetyttää vaan, kun ei herraa ollenkaan kiinnosta. Ja että ehkä sitten kiinnostaa, kun olen laihempi. Siihen ukko ei enää sanonut yhtikäs mitään, vaan heitti takin niskaan ja painui töihin. Pysykööt siellä, perkele.