Nyt on todellakin tapahtunut joko ihme tai inhimillinen mittausvirhe: aamulla vaaka näytti yli kiloa vähemmän kuin edellisellä punnituskerralla! Punnitsin itseni kolme kertaa, koska en ollut uskoa tulosta. Ajattelin, että ehkä unenpöpperöiset silmäni ja haaveeni laihtua tekevät kepposiaan. Mutta ei, tulos oli joka kerta 77 kiloa, 300 gramaa. Huh!

Enää 2,3 kg palkitsemisetappiin.. :)

Liikuntaa en ole viikonlopun aikana harrastanut mitenkään erityisen paljon: perjantaina olin 45 minuutin spinningissä (joka oli tällä kertaa tylsää, en päässyt fiilikseen mukaan). Lauantaina kävin koiran kanssa lenkillä (tosin vain kävelemässä) ja ajoin ison pihamme nurmikon (siinä kesti vajaa 2 tuntia). Spinningissä ja nurmikkoa ajaessa tuli kuuma, tehokkaita siis molemmat. Spinningiin en tosin taida ainakaan vähään aikaan mennä, sillä en kokenut sitä mielekkääksi. Ajelen mielummin pyörällä paikasta toiseen ja kuntokeskuksessa treenaan ihan muita juttuja. Tänään menen ehkä salille tai body pumppiin, tai vaihtoehtoisesti rullaluistelemaan lähimaastoon.

Söin eilen ihan järkevästi: aamiaiseksi kaksi siivua ruisleipää sipaisulla kevytmargariinia ja kalkkunaleikkeillä, lasin maitoa ja banaanin. Lounaaksi söin grillipihvin, ison annoksen salaattia ja lasin maitoa. Leffaa miehen kanssa katsellessa söin 50 % vähempirasvaista popcornia (joka ei tietysti siltikään ollut terveellistä). Iltapalaksi söin banaanin, neljä kiiwiä ja muistaakseni yhden vauvanmössön (makuna joku hedelmä).

Miehen kanssa oli herkkä hetki eilen. Luin kirjaa hänen mentyä jo sänkyyn nukkumaan. Hetken makkarissa oltuaan hän tuli kanssani sohvalle makoilemaan ja olemaan lähelle. Sohvalla makoilu tuskin on monellekaan käsitys herkästä hetkestä, mutta eilen se oli, sillä touhu ei liittynyt mitenkään television katseluun tai arkisista asioista puhumiseen. Oltiin vaan siinä vieritysten ja vähän juteltiin.