Eilen söin omenan ja banaanin lisäksi paaaaaljon salaattia, johon tosin laitoin vähän kastikettakin: eipä olisi saanut, mutta mieli teki kovasti. Onneksi vaaka näytti tänään aamullakin miinusta.

Miehen asenne ärsyttää juuri nyt. Eilen ajattelin ääneen, että on vähän nälkä. Niinpä hän ehdotti, että "syö kurkkua". Ja sen jälkeen huomasi kertoa, että "kyllä nälkäänsä saa syödä, mut napostella ei". Ihan kuin hän voisi määrätä, mitä mä voin tehdä ja mitä en. Kun selitin, että olen lähipäivinä syönyt mahdollisimman vähän, niin hän vaikutti tyytyväiseltä ja sanoi, että "kunhan lopetat jos sulle tulee jotain oireita". Miksei se voisi vaan halata ja sanoa rakastavansa mua tällaisenakin ja että toki saan laihduttaa, jos itse sitä haluan. Nyt tilanne on se, että hän ei pidä vartalostani ja laihdutus pitää lopettaa vain, jos tyyliin sairastun syömishäiriöön tai alkaa tulemaan migreenejä.

Itsekin toki tahdon laihtua. Teiniaikojen kuvat muistuttavat, että olen hoikkana aika näyttävän näköinen - nyt enemmistö kauneudesta hukkuu läskien sekaan.

Viikonlopusta tulee vaikea, sillä menemme vanhempieni luokse kylään. Siellä ei voi syödä vain hedelmiä enkä muutenkaan tahdo herättää mitään keskustelua aiheesta heidän kanssaan. Mutta lupaan, että herkkujen syömisen ja napostelun + mässäilyn jätän miehen harteille. Otan sitten vaikka lihan kanssa salaattia ja aamuksi käyn hakemassa jokusen hedelmän.